Viikonloppu oli taas pitkä. Perjantai ja maanantai molemmat vapaata. Voisiko paremmin mennä? No tällä viikolla onkin vain kaksi päivää koulua, että kai se on parempi.
Paljoa muuta ei tullut viikonloppua tehtyä (ainakaan kameran kanssa) kuin vietettiin lauantaina Emman synttäreitä. Vaikka varsinainen syntymäpäivä onkin vasta ylihuomenna, otettiin tietenkin porukalla kunnolla ilo irti tästä occasionista. Aloiteltiin Emman luona. Snackseinä oli sipsuja, Omareita, jellyshotteja, vodkanallekarkkeja, minidonitseja ja Daim-kakku. Nom nom!
Laulettiin siinä singstaria hyvällä meiningillä ja juotiin ja syötiin ja naurettiin. Emma ja Laura teki ainakin yhden screamo coverin, en muista mistä biisistä.
Itse otin yhden jellyshotin ja totesin niiden olevan liian äklöjä. Muutamia nallekarkkejakin maistelin, mutta nekin olivat kovin limaisia, vaikkakin herkullisia.
Baarissa jatkettiin laulelemalla. Emman oli pakko vetää omat bravuurinsa Highway to Hell ja Sweet Child O' Mine. Minun, Lauran ja Emman perinteeksi tullut Lemon tree käytin myös esittämässä lisävoimin, kun otettiin Anni ja Rosannakin mukaan. Oli vielä viimeiseksi pakko mennä kahdestaan Emman kanssa laulamaan Wind of Change.
Takaisin kotiin päästiin sitten yhdessä yhdeksän McNuggetin ja yhden tuplajuuston kanssa. Tai nugetit taisi mennä jo matkalla? Aloitettiin sitten vielä fiilistellä Härmän kanssa, samalla kun kääriydyttiin peittoihin olohuoneessa, minä sohvalla ja Emma patjalla. Nukahdin elokuvan alkupuolella. Aamupalaksi katsottiin muutamat jaksot Pasilaa.
Mahtava oli taas viikonloppu. Emma lähtee Floridaan ja sen näkeekin sitten seuraavan kerran uutena vuotena, olettaen, ettei jenkkilässä tule lento-ongelmia paluun aikoihin.
Loppukevennykseksi vielä kuvat, miltä näyttää synttärisankari juhlat aloittaessaan ja aamulla muistaessaan, mitä tuli tehtyä.
p.s. tuli mukaan napatuksi yksi ihana Happy Joe -pullo, jollaista olen kokoelmaani himoinnutkin.
