++ Bonusmateriaali -Boredom is dangerous ++

Mitäs muutakaan siinä Jurvan bussipysäkillä tekisi kuin ottaisi tyhmiä valokuvia.

If it'll get me a extra blog post...

Ogay, eli ihana Laura K meni laittamaan mut tämmöseen haasteeseen. Mitäpäs minulla tähän muuta on sanottavaa kuin bring it on. Ite ei oo paljo kyll haastettavia, mutta what ever.

_____________________________________________________

Rules

• Each person tagged must post 10 things about themselves.
• They must also answer the 10 questions the ' tagger ' has set for them.
• They must create 10 more questions to ask bloggers they have decided to tag.
• They must then choose 10 bloggers with less than 300 followers and tag them in their post.
• These lucky bloggers must then be told.

 

 10 things about me

1. Lempieläimeni on meduusa.
2. En käsitä ihmisiä, jotka eivät syö kalaa. Se on herkkua.
3. Kun antisosiaalisuus iskee, minua on hervottoman vaikea saada lähtemään mihinkään.
4. Olen erittäin vainoharhainen, kun olen yksin.    
5. Olen siirtymässä elokuvista kirjoihin.
6. Haluan oppia ruotsia kunnolla, joten suunnittelen kirjekaverin hankintaa sieltä päin.
7. Minulle Galway on kuin toinen koti, vaikka olen ollut siellä vain kerran.
8. Panostan elämässäni eniten onnellisuuteen.
9. Uskon jälleensyntymiseen.
10. Mielikuvitus pitää minut elossa.    

 

Minulta kysyttiin...

Q: Uskotko yliluonnollisiin tai paranormaaleihin asioihin?
A: Uskon moniinkin asioihin, niin kuin kummituksiin, sielunkiertoon, toisiin ulottuvuuksiin ja muihin, mutta yleensä aika epäperinteisellä tavalla.
Q: Kun kävelet kummalla jalalla askellat ensin?
A: Oikealla.
Q: Mistä nautit?
A: Sevenupista, kylvyssä/vedessä yleensä lillumisesta ja nukkumisesta.
Q: Mitä et ole ennen kertonut julkisesti?
A: En osaa lentää.
Q: Jos saisit kysyä Jumalalta mitä vain ja saisit vastauksen, mitä kysyisit/sanoisit?
A: Kysyisin, mitä kaikkea Jumala oikeasti pystyy tekemään.
Q: Hetki menneisyydestäsi joka juuri nyt tätä kysymystä lukiessasi hypähti mieleesi?
A: Valmistuminen. Luokkamme iloinen huuto, kun todistusta meni noutamaan.
Q: Jos saisit valita vuosikymmenen millä eläisit, minkä valitsisit?
A: Voisin jopa jäädä ikuisesti elämään 2010-luvulle, koska minulla ei ole mitään valitettavaa omasta elämästäni täällä. Menneisyydessä olisi kumminkin jotain major ongelmia ja tulevaisuus on niin tuntematon, etten ottaisi riskiä mennä sinne ilman mitään tietoja etukäteen.
Q: Mistä elokuvasta kirjoitukseni otsikko on ryöstetty?
A: LEIJONAKUNINGAS!!!! >:D
Q: Millaiset vaatteet oli päälläsi kun aloitit ensimmäisen luokan?
A: Ensimmäisen luokan... En kuule muista. Muistan vaan sen, kun olen eskariin mennyt. Oli keltainen takki ja sellainen hassu hattu sekä Hilarius Hiiri -reppu..
Q: Mitä ikävöit? 
A: Galwayta ja amista.

 

Minä kysyn...

1. Zombie apocalypse -skenaariossa, mikä olisi suunnitelmasi?
2. Iskeekö suhun musta huumori?
3. Jos saisit rajattomat välineet/varat/työntekijät, joilla tehdä elokuva, millaisen tekisit?
4. Pidätkö paljon salaisuuksia itsestäsi vai jaatko ongelmasi muiden kanssa?
5. Ketä pidät esikuvanasi/roolimallinasi?
6. Mitä kaipaat eniten lapsuudestasi?
7. Jos voisit asua missä vain, minne muuttaisit?
8. Susi vai leijona?
9. Elokuva vai kirja?
10. Netflix vai Spotify?    

 

Minä haastan...

Epäkorrektia,  Leegolinna
Vaikka Maija menikin tuon ensimmäisen haastamaan jo, mutta koska Laura N on  mun bff niin on pakko itekin se tagata. Ei oikeen ollut tagattavia, koska luen vain kavereiden blogeja. 

+ Bonusmateriaali - Reminiscing +

A long weekend

Tätä minä tarvitsinkin. Viikonloppuni alkoi jo torstaina ja päättyy tänään. Neljän päivän loma teki terää, kerkesin näkemään ne ihmiset, ketkä pitikin ja vähän extraakin tuli tehtyä. Huolimatta siitä, että yksi asia viikonlopusta jäi kaduttamaan, on kokonaisfiilikset hyvät ja olen valmis kouluviikkoon. Pelkään vain, että tulen tarvitsemaan asioita, joita en vielä ole käynyt ostelemassa...

Lähdin Jurvasta bussilla ja siinä odotellessa oli aika ideaali valaistus auringonlaskun alkuvaiheilla, joten otin paljon kuvia itsestäni ja bussipysäkkiä ympäröivästä metiköstä. Hymyä aiheutti pysäkin kyljessä ollut lappunen. "JESHUA TULEE PIAN! OLETKO VALMIS?"

olen kyllä aivan ihastunut tähän hiusväriini

Perjantaina pyörin Porissa. Ensin hain hiiliä, hiilikumia ja gulassivärejä (?) askarteluliikkeestä, mutta jouduin lähtemään mukanani ainoastaan se hiili. Sitten kävin Tattoo Nationissa tarkastelemassa luonnoksia tatuoinnistani ja puhuttiin väreistä ja koosta ja sovittiin sitten aikakin lopulta. 8.12. On tuomiopäivä. Nyt jo jännittää. Siinä sitten menee loputkin valmistujaisrahat.
Emman kanssa suuntasimme Nakkilaan, moikkasimme Annia ja kävimme Onnipekassa vain muistojen vuoksi. Sitten Porissa teimme yhdessä ruokaa ja tuli hyvää. Ostin tämän ruokalajin ainekset nyt itselle tänne Jurvaan, että saan sitten sitä väkertää itselleni huomenna, tai joku muu päivä tällä viikolla.
Jännä asia, jonka huomasin kaupassa. Ostin neljä sipulia, maksoi 42 senttiä ja yksi valkosipuli maksoi sentin vähemmän.

Lauantain vietin yhdessä Lauran ja Maijan kanssa todettuani, etten voi viettää iltaa yksin. Olin kammottavan sosiaalisella päällä. Raumalle päädyttyäni meinasimme ensin Pöllöön, mutta väkimäärä ei houkuttanut. Kiskan huonon ilmapiirin jälkeen suuntasimme Hanseen, jossa olikin sitten mukava nautiskella cokista ja opettelimpahan pelaamaan biljardiakin joten kuten, senseinäni toimi Laura.Oppilas päihitti opettajan jo toisella kierroksella.

Sunnuntai meni Ewen synttärikaffeilla ja illemmalla pyörin taas Raumalla Annin kanssa. Ohjelma sisälsi lähinnä terapeuttista ajelua.

Tänään kävin vielä mummolassa, viemässä parit valmistujaiskuvat perille ja sitten lähdettiinkin Jurvaan heti isän tultua kotiin. Täällä sitä nyt sitten ollaan ja huomenna 8:00 kouluun, graafiselle puolelle YUSH!

Nyt Skyrim ja Nakkilassa hamstraamani Bruno klementtiinit.

All the choices

Lähiaikoina on koulumotivaatio ollut todella alhainen ja nyt, kun on asetettu deadlinea tehtäville ja esseille, alkaa pohja jo näkyä. Olen alkanut miettiä, olisiko sittenkin ollut parempi lähteä koulun sijaan töihin. Kun yksi kaveri kulkee "koko ajan" maailmalla, valittuaan työpaikan opiskeluiden sijaan, tuntuu että itsenikin olisi pitänyt näin tehdä. Tietenkin aina olisi ollut se mahdollisuus, etten töitä olisi saanut, ainakaan kunnon töitä. Enkä tiedä, millainen elämän laatu kyseisellä kamulla on matkojensa (ja minun kanssa vietettyjen viikonloppujen) välissä. Ehkä minulla kuitenkin menee paremmin? Ehkä kummallakin menee yhtä hyvin? Ehkä kumpikaan ei viihdy sataprosenttisesti omissa tilanteissaan, mutta toisen tilanne ahdistaisi vielä enemmän?
Tuntuu eniten siltä, että jos olisin päässyt normaalipalkkaiseen työhön, omalle alalleni tai en, olisi auki enemmän vaihtoehtoja. Koulunkäynti on kuitenkin sitoutumista, eikä vain kouluaikoihin vaan myös siihen että panostaa ja tekee tehtäviä myös omalla ajallaan, jonka minä ainakin käyttäisin mieluummin itseeni. Työelämään hypätessäni olisi myös avautunut ovia erilaisille ostomahdollisuuksille, jotka tämän koulun kautta ovat sulkeutuneet, tavalla tai toisella, esimerkiksi se kauan himoitsemani lemmikki. Tajusin nimittäin juuri, etten voi sellaista oikein hankkia vielä edes Seinäjoelle muuttaessani, koska olen toivon mukaan menossa kolmantena vuonna vaihtoon, jolloin lemmikkini jäisi toivottomaan tilanteeseen. Kuka hoitaisi kaksi vuotiasta pentua vuoden ja mitä tuo otus ajattelisi minusta, kun palaisin? Tunnistaisiko se edes minua oikeaksi omistajakseen?

Tämän masentavan postauksen jälkeen käppäilen kauppaan, jotta saan jotain parempaa ruokaa kuin nuudelit, no offense nuudelinrakastajat (joihin minäkin kuuluin, mutta viimeisen kuukauden ajan en ole pystynyt syömään niitä).

P.S.

Missing Ireland... :I

+ Bonusmateriaali - Still a little girl +

Viimeviikon meininki

Torstaina lähdettiin sitten opiskelijaristeilylle. Mielestäni suoriuduin tästä sosiaalisestaperinteestä oikein hyvin, vaikka toisena päivänä vietin suurimman osan ajasta hytissä. Väsytti. (Yllättävää?)
En ollut ikinä ennen ollut ruotsinristeilyllä, joten se neitsyys meni siinä. Yllätyin siitä, kuinka kaaosmaista käytöstä laivalle lähtö aiheutti ihmisissä. Kun odotettiin, että päästään laivaan sisään, ihmisiä kertyi lisää ja lisää oville. Viimein niiden auetessa ryysis oli niin valtava, että olin aika hämilläni. Sama juttu toistui mm. lounaalla ja laivasta lähtiessä. Mikäköhän sen aiheutti?
Toinen asia, mikä yllätti... tai pikemminkin hämmensi ja ehkä aiheutti vähän myötäsurua/-häpeää oli se hypetyksen, huudon, hysterian ja hulluuden määrä, minkä aiheutti laivan baarissa esiintynyt Scandinavian Hunks. Istuttiin siellä kiljuvien, kurkottelevien, pöydillä, tuoleilla, ym. seisovien naisten sekä miesten joukossa jonkin aikaa, mutta sain aika nopeasti tarpeekseni. Mikä siinä on niin ihmeellistä, voiko joku selittää?

Yksi hyvä asia, mitä laivalta tietenkin tuli yleisen hauskanpidon lisäksi oli upea peltipurkki, joka oli kuvitettu Alphonse Muchan vuodenajoilla. Mukaan lähti myös pakollinen levy Milka-suklaata ja purkki valkoista kaakaota.

Lauantaina menin Poriin ja ostin Garruksen, eli ensimmäisen ulkoisen muistini. 99,- oli hinta ja tilaa tuolla pienokaisella on 500 GB. Tulee tarpeen, kun kone bluescreenailee ja on vähän epäilyttävä.
Porissa vietin aikaani myöhemmin myös Lauran ja Emman seurassa. Kävin illalla myös siskon luona moikkaamassa uutta koiratuttavaa, joka tykästyi kyllä minuunkin.

Söpöt herkkusuut

Tänään dashboardillani tuli vastaan pari gifiä tästä söpöstä otuksesta.

Näihin sokerioraviin olen törmännyt ennenkin netissä, mutta tällä kertaa päätin oikein kaivaa kunnolla infoa, että millaisia lemmikkejä ne ovat. Nämä pussieläimet ovat kovin sosiaalisia, vaikkakin aktiivisia vain illalla, jolloin niille pitäisi antaa aikaa olla vapaana vähintään muutaman tunnin.

Huonoja puolia omalla kohdalla tämä otus tarjoaa siinä, että ruokavalio on ilmeisesti normaalia haastavampi saada tasapainoiseksi, ja se että näitä pitäisi sitten olla vähintään kaksi, koska laumaeläin. Eikä taida olla helpoin hankittava myöskään. Häkki ei ole mikään pieni, joten se vie kiitettävästi tilaa.

Söpöys ja seurallisuus ei ehkä kompesoi tämän otuksen huonoja puolia, ei taida olla ihan mulle tarkoitettu lemmikki. Ainakaan tässä elämäntilanteessa. Ehkä joskus kiinnostun uudestaan, tai sitten en. Kani on helpompi vaihtoehto tässä vaiheessa.

Point of this post

Joo, eli en vaan halunnut kirjoittaa siitä, kuinka löysin söpön eläimen, mutta loppujen lopulta en halua sellaista.
Huomasin vaan tässä, kun aloin lukea sokerioravista, ja aloin miettiä muita kaikkia elukoita, joita joskus on miettinyt haluavansa (käärmeet sun muut), että loppujen lopuksi jostain syystä ei mulla ole motivaatiota hankkia tällaisia eläimiä. Hiukankin, kun niihin joutuu näkeään extravaivaa, olen sitä mieltä, ettei ole mun juttu, ellei tuo kyseinen eläinlaji tarjoa jotain ihan mahdottoman isoa plussaa.
Kanit on tuttuja, joten tiedän, miten niitä hoitaa, ja kuinka yksinkertaista se loppujen lopuksi on, että pystyn luottamaan siihen, että osaan ja jaksan pitää siitä huolta. Koira taas tosiaan antaisi minulle harrastuksen sen lisäksi että saan lemmikin/ystävän/seuralaisen.
Mutta mitkään terraariokökkäreet eivät tosiaan taida olla minun juttuni. Eivätkä myöskään sokerioravat.

A long but pleasant drive

Kun perjantaina oli aika lähteä kohti kotia, oli tarkoitukseni hypätä bussiin. Jostain syystä kuitenkin siitä asti, kun on ajokortin saanut ja alkanut hoitamaan itse itsensä kuskaamisen paikasta toiseen, ei bussilla kulkeminen ole ollut "my cup of tea". Isoin syy tähän on se, että ärsyttää olla kahlittuna siihen linja-autojen omaan aikatauluun. Itse kun on lähdössä autolla johonkin, voi lähtöä aina venyttää tai aikaistaa oman fiiliksen mukaan.
Menin hakemaan saapuneet hiusvärini parturikampaamosta ja samalla kävin kaupassa tylsyyttäni. Käppäillessäni tuolla Jurvan keskustassa tuli semmoinen olo, ettei se bussi välttämättä olisikaan ainut tapa hankkiutua sivistykseen täältä Pohjanmaalta. Niimpä lähetin kolmelle kaverille viestiä. Kaksi tärppäsi ja sain yksityisen taksikyydin Jurvasta kotio. Oli paljon parempi vaihtoehto kuin bussi.

Laura heitettiin loppumatkaksi takakontin päälle tuulettumaan.

Täytyi automatkalla leikkiä kameralla ja pitkällä valotusajalla.

Muissa uutisissa...

Värjäsin siis hiukseni tuossa lauantai-illan humussa. I'm fabulous. Sen huomasin että takana on alla vielä hiukan blondia raitaa jäänyt. En tiiä jaksanko värjätä :I

Royal Blue on nyt hyllyssä odottamassa seuraavaa värjäys kertaa ja jäi tota tropicaliakin hiukan

Unmotivated student

Mulla on joko tosi huono elämä tällä hetkellä, tai sitten muisto kultaa muistot. On kauhea ikävä aikaa Nakkilassa; huoletonta opiskelijaelämää samanhenkisten luokkatovereiden kanssa. Täällä on vieläkin aika out of place -olo koulussa, enkä jaksaisi tehdä näitä irrelevantteja workshop-kurrseja. Haluan päästä takaisin omaan elementtiini, eli Macin eteen istumaan ja pelleilemään vähän CS-ohjelmilla.

Otti tosi paljon päähän, kun oli koulussa logokilpailu tälläisellä opiskelijakuntavastaavalla. Aioin osallistua, mutta en halunnut lähettää ennen viimeistä päivää, siltä varalta, että tuleekin joku mahtava inspis submittaamisen jälkeen. Deadline päivänä kun meinasin palauttaa työni koulun jälkeen huomasin, että palautusaika oli loppunut 12:00. That really brought me down. Nyt tiedän, että kuka sitten ikinä voittaakaan tämän kilpailun on minun mielestäni ihan paska ja en ikinä pysty katsomaan Jatko Ry:n logoa muistamatta tätä tilannetta.

Eikö me vaan voitais mennä takaisin ajassa näillä tiedoilla ja taidoilla? Ottaisin noista kolmesta viime vuodesta niin paljon enemmän irti.